Hiihtokilpailut

Kuten aina kansainväliset kilpailut saavat enemmän tilaa mediassa kuin kansalliset, tai piirikunnalliset, niin nytkin nämä kilpailut käydään pääasiassa kotimaan areenoilla, mutta osin myös ulkomailla. Ja mitä enemmän aikaa kuluu itse suorituksesta, sitä enemmän ne saavat mainetta ja arvostusta niin kotona kuin maailmalla. Itse kilpailuosiot suoritetaan gundersen-menetelmällä, kukin lähtee ladulle aiemmin saavu-tettujen osioiden tulosten perusteella.

Ensimmäisenä ladulle kiiruhtaa Elias Lönnrot,räätälin poika Paikkarin torpasta, Sammatin kappelista, yhdeksäntenä huhtikuuta 1802. Seuraavana valmistautuu ja saa starttiluvan Johan Ludvig Runeberg, merikapteenin poika Pietarsaaresta. Sitten lähtijä tuo jo kansainvälistä tuntua, Johana Vilhelm Snellman, myös merikapteenin poika tukholmasta lähtönumerolla 12. toukokuuta 1806. Uusi lähtijä on taas asettunut lähtö-viivalle, papinpoika Tervolasta, Matias Aleksanteri Castrén, 1813. Kisatunnelma tiivistyy lähtöalueella, nyt ilmaantuu Uuden Kaarlepyyn kaupunginlääkärin poika Sakari Topelius, 1818. Vielä kannattaa mainita tässä yhteydessä seuraava kilpailija, kraatarin poika Aleksis Stenvall Nurmijärven Palojoelta numeronaan 10. lokakuuta 1834.

Tästä syntyy ankara kilpailu. Kilpailijoina on paljon muitakin, mutta ainahan tällaisissa suurissa koitoksissa media seuraa kärkipään hiihtäjiä. Muut, hyvätkin kilpailijat jäävät vähemmälle huomiolle, ja rivihiihtäjät unohdetaan kokonaan.

Seuraavan tarkastuspisteen luona katsomme kuka sieltä ensimmäisenä ehtii paikalle. Näyttää siltä, että tulossa on kolme hiihtäjää yhtäaikaa, Runeberg, Snellman ja Lönn-rot, he pääsevät ylioppilaiksi kaikki samana vuonna 1822. Lönnrot on ollut kouluissa Tammisaaressa, Turussa ja Porvoossa. Laukon kartanossa hän on kotiopettajana professori Törngrenin perheessä. Tuleee apteekkioppilaaksi Hämeenlinnaan 1822. Castrén pääsee ylioppilaaksi Oulussa 1830. Tarkastuspisteelle saapuu seuraavana Topelius, koulupoikana kynäilyä harrastanut, muuttaa Helsinkiin Runebergin luo 1832 ja tulee ylioppilaaksi 1833. Viimeisenä näistä kärkihiihtäjista saapuu paikalle Aleksis Kivi (Stenvall) Helsingissä, ukko Granbergin ja yläalkeiskoulun kolmannen luokan jälkeen eroaa, mutta tulee yksityisesti opiskellen ylioppilaaksi 1857.

Tästä eteenpäin seuraamme hiihtäjien suorituksia yksilöinä, sillä niin erilaisia ovat kunkin suorittajan ladut yhdestä ja samasta kilpailusta huolimatta. Kilpailijoiden tehtävänä on nyt suunnistaa maalia kohden. Reitin valinta tapahtuu tilanteen, ympäristön, aiemmin hankitun pohjakunnon, mutta ennenkaikkea älyn ja sydämen avulla.

Matias Aleksanteri Castrén innostui kansanperinteen ohella tutkimaan kieltä ja kulttuuria. Ensimmäinen matka suuntautui Lappiin 1838, seuraavana vuonna Suomen ja Venäjän Karjalaan. Hiihtoladut yhtyivät Lönnrotin kanssa, sillä he matkasivat yhdessä runonkeruumatkalle 1841 Lappiin, Venäjän Karjalaan ja Arkangeliin, josta Castrén jatkoi matkaa yksin pohjoiselle Uralille ja Obdorskiin. Tällä matkallaan hän tutki mm samojedien ja syrjäänien kieltä ja kulttuuria. Saapui kotimaahan 1844 pahasti sairaana. Sairaudestaan huolimatta tutkijan uupumaton mieli vei hänet 1845 uudelle matkalle, Pohjoiselle Jäämerelle, sieltä etelään Altaille ja aina Kiinaan saakka. Hän määritteli tutkittuaan suomalais-ugrilais-, ja uralilais-altailaiskieliä, suomalaisten alkukodiksi Uralin-Altain seudun. Tältä matkaltaan hän palasi 1849 hyvin vaikeasti sairaana. Hänet nimitettiin 1851 ensimmäisenä Helsingin Yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi, mutta kuoli pian 39-vuotiaana 1852. Hän on arvostettu ja tunnustettu tutkija ja kielitieteilijä Euroopassa, erityisesti myös Venäjällä. Näin hän saapui ensimmäisenä maaliin.

Toisena on hiihtäjä, joka katsoo ympäristöä korkealta, tarkkailee ja kuvaa suomalaisen luonteen ja kansanihmisen tarkimmin kuin kukaan muu. Aleksis Stenvall, joka muuttui Kiveksi, kirjoitti ensimmäisen murhenäytelmänsä, Kullervon 1859. Painosta se tuli 1864 ja sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon. Suomalaisen kansanluonteen humoristinen kuvaus Nummisuutarit ilmestyi 1864. August Ahlquist arvosteli ankarasti, mutta mm Cygneus puolsi ja hankki kirjailijalle 2500 mk:n suuruisen valtion palkinnon. Tämä teos on yksi parhaita maailmankirjallisuuden luonnekomedioita. Kihlaus ilmestyi 1866, samoin runoelma Kanervala, Yö ja Päivä 1867. Suomalaisen teatterin syntyhetkenä pidetään Aleksis Kiven näytelmää Lea, joka esitettiin 10. toukokuuta 1869. Päätyö, jyhkeä romaani, Seitsemän Veljestä ilmestyi 1870, maalaiselämän ja kansanihmisten kuvaus ja pyrkimys sivistykseen. Aleksis Kivi eli suuressa köyhyydessä ja myöhemmin tuli mielisairaaksi, kuoli 38-vuotiaana veljensä Albertin pienessä mökissä Tuusulassa 31. joulukuuta 1872.

Kolmas hiihtäjä on Runeberg, aluksi ajan tavan mukaan mm kotiopettajana Ruovedellä ja Saarijärvellä. Tulee maisteriksi 1827 ja nimitetään dosentiksi 1830. Muutti Helsingistä Porvooseen lukion klassisten kielten lehtoriksi. Hänen merkittävyytensä on kuitenkin suomalaisen isänmaallisuuden ja kansallistunnon herättäjänä – kansalliskirjailijana. Tunnemmekin hänen julkaisuistaan mm Hauta Perhossa 1831, Hirven Hiihtäjät 1832, Hanna 1836, Jouluilta 1841, Kuningas Fjalar 1844, Vänrikki Stoolin Tarinat 1848 ja uutena painoksena 1860, sekä Salamiin Kuninkaat 1863. Hänen maaliintulonsa tapahtuu 1877.

Neljäntenä perille on tulossa Juhana Vilhelm Snellman. Talousmiehen tukevalla otteella hän sompailee ylä- ja alamäet, lykkii tasaisella lisää vauhtia. Esiintyi mm ylioppilasnuorten johtajana näiden vastustaessa viranomaisten holhoustoimenpiteitä. Tulee filosofian kandidaatiksi 1831 ja dosentiksi 1835. Julkaisi filosofisia ja taloudellisia teoksia, mm Die Idee der Personlichkeit 1841 ja Läran om staten 1842. Toimi Kuopion yläalkeiskoulun rehtorina 1843 – 1849. Snellman julkaisi useita lehtiä, Maamiehen ystävä, Saima ja litteraturblad. Hänet nimitettiin professoriksi 1856 ja senaattoriksi 1863. Tällöin hän vaikutti merkittävästi suomen kielen oikeuksia koskevan asetuksen julkaisemiseen ja saattoi päätökseen rahakannan uudistamisen. Snellman aateloitiin 1866. Senaattorinvirasta hän erosi 1868. snellman saapui maaliin Kirkkonummella neljäntenä heinäkuuta 1881.

Vielä kaksi hiihtäjää on maastossa. Heistä ensimmäisenä sujuttelee suksillaan Elias Lönnrot, jonka jo tapasimme samalla ladulla Castrénin kanssa. Hänessä yhdistyy opettaja, lääkäri, tutkija, tiedemies, mutta ennenkaikkea hän oli ensimmäinen suomalainen toimittaja. Oli hän runoilijakin:”Sata kertaa Nummen kellojen äänen kuulin lapsena korvihini...Yks oli paistava päivä, yhdet pilviset ilmat, talviset tuiskutkin. Mennyt on entinen yhteys aikain ja paikkain. Suvisen kotomaaan yhteys ei katoa”. Lääkäriksi Lönnrot valmistuu 1832 ja asettuu piirilääkäriksi Kajaaniin 1833. täällä hän mm perustaa raittiusseuran: selveysseura. Kuten nimikin antaa huomioida sen ajan tavan mukaan pullo päivässä oli kohtuullista nautintoa. Lönnrotin kirjallinen ura ja tutkimukset ovat merkittäviä. Tutkielma väinämöisestä syntyy jo 1828, ensimmäinen runonkeruumatka tapahtuu 1831 kotimaassa. Tätä seurasi useita matkoja, 1832, 1833, 1834, 1835, 1836 – 1837. Matkoja Venäjän Karjalaan, kuollaan ja Arkangeliin. 1841 – 1842 matkoja Lappiin, Kuollaan ja arkangeliin. Vielä 1844 matka suuntautui Viroon. Julkaisuista Kantele ilmestyi 1829 – 1831, Kalevala 1835 – 1836, Kanteletar 1840, suomen kansan sananlaskut 1842 ja suomen kansan arvoituksia 1844. suolaisten kielten professorina 1853 -1862. Hän toimitti suomalais-ruotsalaisen sanakirja 1866 – 1880. Suomen kansan loitsurunoja ilmestyi 1880. Hän toimi myös virsikirjakomitean puheenjohtajana. Elämänsä viimeiset vuodet hän asusteli lapsuudenmaisemissa, Sammatissa, aluksi Nikun talon omistajana, sittemmin Lammin talon isäntänä. Maaliin tämä hiihtokilpailun ensimmäisenä aloittanut saapui viidentenä 19. maaliskuuta 1884.

Viimeisenä maaliin sivakoi Sakari Topelius. Alkutaipaleen vauhti onkin ollut hänellä melkoinen, 1840 filosofian kandidaatiksi, tutki historiaa ja tuli filosofian tohtoriksi 1847. toimittajana mm Helsingfors tidningar-lehdessä 1842 -1860. kirjoitteli useihin muihin lehtiin artikkeleita, runoja, ym. Topelius oli perustamassa myös Suomen Kustannusyhdistystä, joka esdelleenkin toimii. Me tunnemme hänet kuitenkin parhaiten merkittävänä lastenkirjailijana. Julkaisuista ilmestyi Välskärin kertomukset 1851 ja 1866, Talvi-iltain tarinoita, Lukemista lapsille, Näytelmä Regina von Emmeritz. Luonnon kirja 1856, Maamme kirja 1875. 1854 Topelius nimitetiin suomen historia ylimääräiseksi professoriksi ja vakinaiseksi 1863 -1878. toimi Yliopiston rehtorina 1875 – 1878. Lastenkirjailijana tulee asettaa topelius Andersenin rinnalle. Topelius asusteli Herttoniemen kartanossa, lähes Helsingin sydämessä. Kun kävelee kartanon puistossa, tulevat hänen kirjoittamansa sadut eläviksi. Karjalohjan vanhan pappilan pihalla taas katselee samaa koivua ja sen oksien lomassa välkkyvää tähteä kuin tarinassa koivu ja tähti. Kauneinkin satu päättyy ja tämä hiihtäjä saapuu maaliin viimeisenä 1898.

Näin kärkipään joukkue on saapunut maaliin. Jokainen osallistuja on hiihtänyt hyvän hiihdon, tehnyt ei vain sitä, mitä osaa, ei vain sitä mitä on käsketty tekemään, vaan tehnyt parhaansa, täydestä sydämestä, itselleen, lähimmäisilleen, maalleen, kansalleen ja laajemmaltikin jättänyt merkityksensä maailmanhistoriaan ja -kirjallisuuteen. Usein olen kulkenut samoja latuja, mutta en ole tavoittanut heistä ketään. Niin ovat kaukana. Onko omissa suksissani liian vähän luistoa? Onko liikaa pitoa? Kunnioitan heitä ja yritän tehdä parhaani.

E.L.